Ihminen on luomakunnan kruunu, mutta meillä on itse asiassa paljon opittavaa eläimiltä. Tässä tulevat eläinkunnan parhaat partavinkit karvattomalle apinalle.
Peetu Puudeli, 4 v, Eira (Helsinki)
Säännöllinen hoito on koko homman luuydin, ilman sitä turkki ja iho menevät surkeaan kuntoon. Karvat pitää harjata päivittäin ja trimmata noin neljän viikon välein, myöskään pesua ei pidä unohtaa. Karvojen leikkauksen ja muotoilun tekee ammattilainen. Kerran mami leikkasi itse turkin saksilla – sen jälkeen ei ollut puoleen vuoteen asiaa näyttelyihin.
Jonni Jellona, 12 v, Kenia
Naaraat tulevat tuuheimman harjan luokse. Sääli niitä uroksia, joita harja puuttuu kokonaan. Pelkällä ärjynnällä ja pullistelulla ei pärjää tämän savannin parisuhdemarkkinoilla. Harjani alkoi kasvaa 3-vuotiaana, nyt se ulottuu päälaelta ja poskilta selkään ja hartioille asti. Viime aikoina tummien karvojen seasta on alkanut pilkottaa myös harmaata.
Lari Laiskiainen, 7 v, Korkeasaari (Helsinki)
Ei käy kiistäminen, että liikun hitaasti, mutta se on opettanut pitkäjänteisyyttä. Käyn asioilla maankamaralla vain kerran viikossa, muuten viihdyn hyvin puussa. Ihmiset ovat jotenkin hätäilyyn taipuvainen otus: koko ajan kiire, kaiken pitää tapahtua heti ja nyt. Sellainen asenne ei sovi karvojen kasvatukseen, joka edellyttää ehdottomasti kärsivällisyyttä.
Milo Mursu, 22 v, Huippuvuoret
Mursut tunnetaan komeista syöksyhampaista. Mutta ei meidän viiksissäkään ole mitään vikaa, vaikka niitä ei arvosteta samalla tavalla. Kasvokarvojen hoidossa pätee vanha totuus: vesi vanhin voitehista. Sukeltelen ja vietän aikaa vedessä niin paljon, että erillistä pesua ei tarvita. Kerran uin vahingossa saippuaveteen – se kuivatti ja vei elinvoiman räkäjarruista.
Kaapro Karhu, 17 v, Lieksa
Tuuhea turkki suojaa Suomen ilmastolta, mikä on suoraan sanottuna vähän tyly. Siksi vedän puolet vuodesta hirsiä pesän pohjalla. Ei niin hyvää ettei jotain huonoakin. Välillä turkki kutittaa vietävästi, sitä saa hinkata urakalla puunrunkoon. Ihmisapinan kutiseva parta kuulemma paranee partaöljyllä, mikä kuulostaa minusta ihan ihmeaineelta.
Alvi Apina, 6 v, Pori
Sukiminen on paras tapa pitää huolta turkista – ja kaverista. Meillä apinoilla on tapana sormeilla, nyppiä ja kaivella toistemme karvoja. Siten turkki pysyy puhtaana. Mutta vielä tärkeämpi juttu on se, että homma on sosiaalista liimaa, joka pitää lauman koossa. Ajatus voi tuntua vieraalta ihmisuroista, jotka koskettelevat ja halaavat toisiaan vain urheilukentällä.
Launo Lammas, 9 v, Nivala
Minulle kasvaa tosi tuuhea karva, josta olen hieman ylpeä. Heti, kun turkki on täydessä mitassa, isäntä iskee kimppuun trimmauskoneen kanssa. Se vähän lohduttaa, että karva on uusiutuva luonnonvara, joka kasvaa takaisin. Karvojen ajelu ei kuitenkaan vahvista kasvua, vaikka joskus kuulee niin väitettävän teinipojille.
Hemminki Hevonen, 8 v, Sipoo
Harjaaminen on sitä perushoitoa, jota minulle tehdään joka päivä. Sen avulla karvat pysyvät puhtaana ja kunnossa. Kisoja varten harja on tapana letittää. Se näyttää hyvältä, mutta on siitä käytännön hyötyäkin, sillä harja ei heilahtele silmille. Mikäli lettejä pitää pitkään, pitkä karva vahingoittuu. Siksi miettisin partamiehenä letittämistä kaksi kertaa.
Vilppu Vuohi, 14 v, Jalasjärvi
Minulla on pitkä ja tiheä karva, varsinkin selässä ja reisissä. Silti kaikki muistavat vain leuan alla roikkuvan pukinparran. Se oli jossain vaiheessa muotia, mutta nyt sekin trendi on väistynyt – niin niillä on tapana. Goatee on edelleen ihan kelpo ratkaisu, jos posket eivät puske kunnolla karvaa. Parta kannattaa kasvattaa sinne, missä sitä kasvaa.
Klikkaa itsellesi talteen ilmaiset parran kasvatusohjeet (PDF). Siinä ei tarvitse näpytellä edes omaa meiliosoitetta tai kengännumeroa vastineeksi.