[Kirja-arvio] ”Originals: How Non-Conformist Change the World” – Omaperäisyyden ylistys ja käyttöohje

Adam Grantin kirja on hyödyllinen kaikille, jotka tarvitsevat luovuutta omassa työssään tai joiden vastuulla on yrityksen, organisaatiokulttuurin ja uusien tuotteiden kehittäminen. Teos on monipuolinen, tarjoaa erilaisia näkökulmia omaperäisyyteen ja sen ajatuksilla on tukeva perusta tutkimuksessa. Esimerkkipuolella tämä organisaatiopsykologi ei ole vahvimmillaan lastenkasvatukseen liittyvissä kysymyksissä.

Jos haluaa keksiä omaperäisen idean, kannattaa panna hihat heilumaan. Mitä enemmän tekee, sitä todennäköisemmin saa aikaiseksi jotain maailmaa mullistavaa. Katsokaa vaikka ­­– tai pikemmin kuunnelkaa – klassisen musiikin säveltäjiä, kuten Bachia ja Mozartia. Heidät tunnetaan mestariteoksistaan, jotka on mahdollistanut laaja tuotanto.

Edelläkävijän etu on myytti. Pioneerit epäonnistuvat suuremmalla prosentilla kuin perässä hiihtäjät. Ei siis tarvitse olla ensimmäinen. Riittää, että tekee asiat paremmin kuin tienraivaajat. Tähän perustuu pitkälti esimerkiksi Applen menestys.

Turvallisia riskejä

Menestys edellyttää harkittua riskinottoa turvaverkon suojissa. Monet ovat kehitelleet ideoitaan päivätyön turvissa. Albert Einstein pohti suhteellisuusteoriaansa tullivirkailijan kuukausipalkalla. Netissä silmälaseja kauppaavan Warby Parkerin perustajat käynnistelivät yritystään opiskelijastatuksella ennen kuin ryhtyivät täysipäiväisiksi yrittäjiksi.

Tässä on muutamia oppeja, jotka jäivät mieleen Adam Grantin Originals-kirjasta. Kirjan vahvuus on juuri näkökulmien monipuolisuus. Sieltä helppo löytää jotakin itselle hyödyllistä ja kiinnostavaa.

Vastaan tuli myös tuttuja esimerkkejä. Nykyisin on lähes mahdotonta löytää bisneskirja, jossa ei käytettäisi Applea esimerkkinä. Samoin Martin Luther King on luovuudesta ja vaikuttamisesta kirjoittavien vakioesimerkki ­– hyvästä syystä.

Ihanaa argumentointia

Grant on sosiaalipsykologi ja professorina Whartonissa, joka on Pennsylvanian yliopistoon kuuluva kauppakorkeakoulu. Arvostan sitä, että professorit käyttävät aikaansa myös populäärien teosten kirjoittamiseen. Ah, että on ihanaa, kun argumentit perustuvat tutkimustietoon, eikä vain mutuun tai omaan kokemukseen. Lisäksi Grant on konsultoinut vinoa pinoa yrityksiä, joten kirja ei ole pelkkää akateemista pohdiskelua.

Kirjan perusajatus on, että omaperäiset ihmiset muuttavat maailmaa ideoillaan ja teoillaan. Ja jokainen pystyy kehittämään näitä ominaisuuksia itsessään. Omaperäisyys ei ole huippuälykkäiden ominaisuus. Neropatit taapertavat tuttuja polkuja samalla todennäköisyydellä kuin perusjampat.

Monta eri näkökulmaa

Grant lähestyy omaperäisyyttä erilaisista näkökulmista. Hän neuvoo muun muassa, miten omaperäiset ideat tunnistetaan, miten ideat saadaan läpi saamatta potkuja, miten vältetään uudet ajatukset tukahduttava ryhmäpaine ja miten lapsiin istutetaan omaperäisyyden siemen.

Kokonaisvaltaisuus on kirjan vahvuus, mutta tällöin jotkin osat jäävät kevyemmälle käsittelylle. Organisaatiopsykologi ei ole vahvimmillaan lastenkasvatukseen liittyvässä kysymyksissä. Mutta hyviä pointteja sieltäkin löytyy, eikä kirjan taso notkahda. Huonomminkin aikansa voi käyttää kuin lukemalla tämän kirjan.


Vastaa