Lukion digikirjan ostaminen

Lukion digikirjojen ostaminen – ratkaise ongelma vai delegoi se eteenpäin?

Lukion digikirjojen ostaminen ei ole välttämättä mikään helppo rasti. Postasin aiheesta LinkedInissä, mikä poiki hyvää keskustelua – ja huumoria. Mutta peruskysymys jäi ratkaisematta: miten digitaalisten oppimateriaalien hankkimisesta voisi tehdä yksinkertaisempaa?

Oma lukiolaiseni haluaa käyttää vain digikirjoja. Jos digitaalinen oppimateriaali on saatavilla, hankimme sellaisen. Ostamme printtikirjan vain siinä tapauksessa, ettei digitaalista vaihtoehtoa ole tarjolla. Kovin montaa painettua kirjaa ei ole tarvinnut hankkia.

Lukuvuodessa on viisi jaksoa, ja oppikirjoja ostetaan noin kahden kuukauden välein. Espoossa se on tällainen prosessi alkuperäisen Linkkari-postaukseni mukaan:

  1. Kirjaudu Wilmaan
  2. Valitse työjärjestys ja oikea jakso.
  3. Katso jaksolla opetettavat oppiaineet. Ne on merkitty lyhenteillä ja järjestysluvuilla.
  4. Kysy lukiolaiselta apua, jos et ymmärrä tätä koodia.
  5. Lataa koulun www-sivuilta kirjalista (pdf).
  6. Etsi koodien avulla kursseilla käytettävät digikirjat.
  7. Mene verkkokauppaan.
  8. Yritä löytää oikea digikirja.
  9. Jos ISDN ei pelitä, kokeile nimeä.
  10. Jos nimi ei pelitä, kokeile nimen eri versioita. 
  11. Jos nimen eri versiot eivät pelitä, kysy opettajalta. Nimi voi olla eri kuin listassa mainittu. Ko. digikirja ei ole välttämättä vielä saatavilla tai se voi olla poistunut markkinoilta. 
  12. Jos digikirjaa ei ole vielä saatavilla, hanki printtikirja.
  13. Vaihtoehtoisesti mene takaisin verkkokauppaan. Osta ja maksa digikirja. Ole tarkka lisenssin pituuden kanssa.
  14. Jokaisella kustantajalla on oma oppimisympäristö.
  15. Yhdellä pitää ostaessa olla kirjautunut sisään, jolloin digikirja tulee heti käyttöön.
  16. Parilta muulta saa sähköpostissa aktivointikoodin, joka pitää syöttää oppimisympäristössä.
  17. Kun lukiolainen on aktivoinut digikirjat, tarkista, että ne ovat oikeita.

Vinkki: laita lukiolainen asialle!

Pointtini oli tiivistetysti se, että digitaalisten oppimateriaalien ostaminen on hankalaa, koska

1️⃣ prosessi on monimutkainen,
2️⃣ kirjalistat eivät ole ajan tasalla,
3️⃣ oikean materiaalin etsiminen verkkokaupoista edellyttää välillä salapoliisityötä ja
4️⃣ kaikilla kustantajilla on oma oppimisympäristö.

Se, mitä yritin sanoa, ymmärrettiin hyvin. Sain myös neuvoja, että digikirjojen ostaminen kannattaa delegoida lukiolaiselle. Näin pääsisin itse vähemmällä.

Tämä on tietenkin totta. Ongelma olisi poissa omalta pöydältä, eikä tarvitsisi kuin toimia maksumiehenä. Helppoa ja kätevää!

Mutta delegointi ei ratkaise asiaa, se siirtää sen jollekin toiselle. Digikirjojen ostaminen on yhtä hankalaa, tekipä sen lukiolainen itse tai vanhempi hänen puolestaan.

Oppimateriaalien digiloikka vai evoluutio?

Koulujen digiloikka ei ole oppimateriaalien osalta helppo, ymmärrän sen hyvin. Ehkä ei pitäisi edes puhua digiloikasta vaan evoluutiosta ja vaiheittaisesta muutoksesta.

  • Oppilaat eivät ole homogeeninen ryhmä, joka haluaa käyttää vain digikirjoja. Ruutuaikaa on tarjolla muutenkin riittävästi.
  • Opettajien valmiudet hyödyntää digitaalisia oppimateriaaleja vaihtelevat. Osaamisen lisäksi kouluihin tarvitaan laitteita ja muuta infraa.
  • Kustantajien tarvitsee yhtä aikaa tuottaa sekä perinteisiä kirjoja että kehittää digitaalisia oppimateriaaleja. Tämä ei ole liiketaloudellisesti helppo yhtälö.
  • Vanhemmat miettivät euroja: käytetyt printtikirjat voi myydä eteenpäin, digikirjoja ei. Toisin sanoen jälkimarkkinat puuttuvat digipuolelta.

Haaveilen yhdestä yhteisestä oppimisympäristöstä. Sen kyljessä olisi verkkokauppa, josta voisi ostaa kaikkien kustantajien oppimateriaaleja.

Kun vielä odotellaan, että maailmasta tulee valmis, oppikirjashoppailijan elämää helpottaisi huomattavasti se, että koulun kirjalista olisi ajan tasalla. Siitä on hyvä aloittaa.

Lue myös nämä👇

 

Exit mobile version